Eli yhtäkkiä ajossa kone puutui täysin, alkoi käymään kolmella, ei kuulunut mitään erikoista ääntä ennen tehojen häviämistä. Vikaa diagnosoitaessa pääteltiin että imukanavan yläreunaan tehty kittipaikka olisi irronnut, jäänyt venttiilin ja seetin väliin -> Vena solmuun. Tämä siis oli arvelu, sillä tulpanreijästä näkyi venanjälki männässä ja pakoputki täyttyi vedestä käydessä. Koneella oli ajettu 1600km, ja hajosi tosiaan parin kierroksen aikana Ahvenistolla (ensimmäinen kerta kunnolla kierrätystä)
Sinänsä tuo tapahtumaketju kuulosti ihan loogiselta, sillä kittipaikka oli vesitilaan asti, eli sen irtoaminen olisi voinut hyvin aiheuttaa sekä venan kieroutumisen, että vesivuodon kanavassa.
Kuitenkin venakoppaa avatessa ykkösen imuvenan keinu lepäsi klipsujousen varassa kantta vasten
, eli jossain tilanteessa päässyt keinu nousemaan nokan alta pois paikaltaan. Lisää höystettä tilanteeseen teki se, että kannen kittipaikka oli EHJÄ, vuotanut vain reunasta. Eli tuosta kittipaikasta ei ole lähtenyt niin isoa palaa irti että olisi voinut venttiiliä estää sulkeutumasta. Muutenkaan ei ole männässä tai palotilassa mitään jälkiä ylimääräisestä tavarasta koneen sisällä. Ainoastaan pieni venttiilin jälki männässä. Eli koneessa meni siis yhdellä kertaa:
-1:sen imuvena solmuun
-Kittipaikka alkoi vuotamaan
-Keinuvipu tippunut paikaltaan (kuulapultin kiristynmutteri oli täysin kireällä ja keinuvipu virheetön..)
Ei tule heti itselle mieleen mikä olisi voinut nuo kaikki aiheuttaa yhtä aikaa.. Imuventtiili niin vähän vinossa, että ei aiheuta sitä että vippa olisi voinut venttiili sulkeutuneena irrota paikaltaan.. Kuulapultin kiristysmutteri oli purettaessa täysin kireällä ja venavälykset oli säädetty päivää ennen tuhoa.
Kansi oli 2.0 kaasari joka n. 1,6 mm vakiosta laskettu, venttiilit OHC vakiot, nostoa venttiililtä n. 12mm. Venajouset ohc alkuperäiset.
