Ford Cosworth & RS Club ry- kuukaudenautot

COSWORTH & RS CLUB

Päivitetty: 2007-05-11 15:54


	Malli: Ford Sierra RS Cosworth 2wd 1991 Väri: Moonstone Blue Alkuperäisyys: Alkuperäinen, Italian tuonti. Tekniikka: Moottoria vähän viritetty, voimansiirto vakio. Ajettu: 100tkm Omistaja: Skorppi Syksyllä 2003 alkoi turbokuume käydä sietämättömäksi ja silloisesta 24V Scorpiosta oli pakko päästä eroon, jotta saisi puhallinvoimaa tilalle. Scorpio saatiin myytyä ja Sierra Cossun metsästys alkoi tosissaan. Mielessä kävi hommata auto saksasta tms. mutta samalla tuli myös tutkittua kotimaan tarjontaa. Mieleistä yksilöä ei kotimaasta tuntunut löytyvän ja ahkeran mobile.de:n selauksen tuloksena löytyi yksi kiinnostava yksilö Italiasta. Soitin Kenny´s Car Stylingiin ja pyysin että ottavat yhteyttä myyjään. Myyjä vakuutteli auton olevan vähän ajettu ja loistokunnossa auringon pilaamia ovipahveja lukuun ottamatta. Kaupat päätettiin tehdä ja alkoi auton odotus Turun satamaan. Auto saapui joulukuun 12 päivä ja en ollut uskoa silmiä kun menin työpäivän päätteeksi hakemaan autoa. Auto oli paremmassa kunnossa mitä olin osannut edes toivoa. Konehuone oli puhdas ja siisti, maalipinnassa ei naarmuja eikä lommoja ja sisustakin oli virheetön lukuun ottamatta ovipahveja. Auto oli ihan vakio kunnossa muuten, mutta nelivalot keulalla, lastu ja vähän paineita nostettu. Kolmisen kuukautta tuli autolla vähän ajeltua kun ei heti raaskinut laittaa lihoiksikaan. Tarkoitus oli vähän loihtia lisää puhtia, että autolla jaksaisi ajaakin vähän joten purin auton maaliskuussa. Vakio Cossun alusta ei myöskään vakuuttanut ja vaihdoin Weitecin jouset ja Konin säädettävät iskarit sekä eteen uretaanipuslat. Jarruiksi uudet vakio levyt ja EBCn palat. On huomattava ero tuolla alustalla vakioon nähden, nyt pystyy jo ajamaan vähän mutkaakin. Moottoria ei ollut tarkoitus avata vielä kun tuntui toimivan hyvin eikä pitänyt mitään ylimääräisiä ääniä., jotain piti silti keksiä että auton saisi kulkemaan jotenkin. Alkuperäisen turbon, putkiston ja cuulerin heitin menemään ja tilalle tuli Schwitzer S200 55/56 siivillä ja modatulla garretin .63 pakopesällä, ”RS500” kokionen cuuleri, 465cc suuttimet, lastu ja 3bar mappi. Putken tein koko matkan turbolta asti 3” tavarasta. Vaimentimina on keskellä Simonsin 500mm ovaali ja takana Marteliuksen 385mm pyöreä ja on hämmästyttävän hiljainen. Kipinästä huolehtii Cranen LX91 puola. Paineita on noin 1,5bar ja tuntuu toimivan ihan kivasti. Ensimmäinen koeajokin veti vähän naamaa hymyyn, joten jotain oli tapahtunut. Dyno todisti, että tehoa oli enemmän mitä olin uskaltanut odottaa, joten viritystä voi pitää jotenkin onnistuneena. Kansi pitää nostaa ensitalven aikana ylös ja hakea sieltä lisää hevosia, kesällä pitää vaan ajaa, mikäli pysyy laite nipussa. Alkuperäinen tumma kangas Recaron sisusta oli muuten virheetön paitsi ne ovipahvit joten sisustaan ei mitään ihmeellistä ole tarkoitus tehdä. Kojelaudan vaihdoin uudemmanmalliseksi, joka on vähän siedettävämmän näköinen kuin tuo alkuperäinen. Samalla autoon tuli kunnollinen hälytin. Laitoin myös italiasta tulleen valkopohjaisen mittariston paikalleen. Ovipahvit verhoilen uudestaan ja etuoviin pitää rakentaa paikat mideille ja laittaa vähän hifiä sisään, kunhan saa aikaiseksi. Seosmittarikin on vielä oma tekele lednäyttöinen. Suunnittelupöydällä on jo LCD näyttöinen seos/EGT ja kun saa sen vielä valmiiksi niin on tarpeelliset mittarit kasassa. Auton väri saisi olla joki muukin, mutta maalipinta on niin hyvässä kunnossa, että ei viitsi maalatakaan. 17” vanteet vaihdoin vielä orkkisten tilalle ja nelivalot sai jäädä vaikka alunperin ne piti vaihtaa heti pois, mutta nyt on silmä tottunut niihin sen verran ettei niistä enää halua luopua.